Blogialustan vaihtuminen

Nepal-kuvablogini siirtyy wordpress.comiin ihan siksi, että Blogger on osoittautunut minulle jotenkin vieraammaksi ja hankalammaksi käyttää kuin Wordpress. Samoin Google:ssa joudun aina "harhateille" yrittäessäni selvittää ohjelman ominaisuuksia. Avaan ohjeiden uusia sivuja ja linkkejä, enkä löydä enää takaisin alkusivuille. Koen siis vain helpommaksi tuottaa blogia wordpressissa. Joten matka jatkukoon! Seuraava artikkeli "Matka Gankhuun alkaa" on katsottavissa osoitteessa torikassi.wordpress.com

"Aikamatka" Thera Kiloon

Nyt olemme kuvien kanssa matkalla Kathmandusta Thera Kiloon ja siitä eteenpäin takaisin Amppipalin maisemiin. Tie kulki joen rantaa ja vuoriston seinämää pitkin, joitakin maanvyörymäkohtia ohitettiin, Voutilaiset olivat ohjaimissa. Olen aina rakastanut autolla ajelua uusissa maisemissa. Lapsena en koskaan halunnut nukkua autossa, vaikka oli pimeääkin, vaan halusin olla läsnä matkan teossa, valveilla isän kanssa, kun hän ajoi. Yhtään maisemaa en halunnut menettää. Joten vaikka en tästäkään matkasta muista paljon muuta kuin kuvien maisemat, imin varmasti jokaisen näkymän ja välähdyksen jonnekin aivojen poimuihin. Olen ihmetellyt, miksi nykylapset eivät tunnu välittävän autoilumaisemista (olenko väärässä?), mutta he saavat virikkeensä varmaan tv:stä ja kaupunkien hektisestä elämästä. Tiellä tuli vastaan ihmisiä ja eläimiä, sen varrella näkyi myös joen yli kaartuva riippusilta ja keinu.

Kathmandussa ja Patanin kirkossa

Patanin kirkolla. © Kuvat: Pirkko Valtonen

Nyt on uusi diaskanneri käytössä, joten kuvamatka jatkuu. Ensimmäisten Kathmandun-päivien ajan majailin Voutilaisen lähetystyöntekijäperheen viehättävässä kotitalossa, joka sijaitsi puolittain maaseudulla tai ainakin esikaupunkialueella. En osaa paikallistaa, missäpäin Kathmandua... 

Kuvia Voutilaisten kodin ympäristöstä

Teimme myös "kirkkomatkan" Pataniin, missä vietettiin dasai-juhlan aikaan kristillistä kokousta. Patan on yksi Lalitpurin alueen kolmesta ikivanhasta kaupunkikeskuksesta, pohjoisosassa, Kathmandun lähellä. Puheista en tietenkään ymmärtänyt mitään, mutta mielenkiinnolla seurasin kokoontunutta seurakuntaa, joka ei mahtunut saliin, vaan ulos jäi paljon ihmisiä. Sisään menijät olivat jättäneet kengät ovensuuhun, sisällä istuttiin vieri vieressä lattialla. Niinkuin usein kotimaassakin seurakunnan kesäkodilla Mäntylinnassa - silloin ennen. Tunnelma ei ollut vähääkään jäykkä, mutta kylläkin harras. Kokouksen aikana miehet keittivät ulkona riisiä suurissa padoissa yhteistä ateriaa varten. SLS:n silloisen vuosikirjan mukaan Nepalin väkiluku oli 17,5 miljoonaa, valtauskonnot hindulaisuus ja buddhalaisuus, kristittyjä n. 15000-17000. Maassa vallitsi tuohonkin aikaan ja ilmeisesti nykyisinkin jonkinlainen uskonnonvapaus, mutta uskontoaan ei saisi vaihtaa, vaan se on rangaistava teko. 

Seuraavaksi tehdään aikamatka uudelleen Thera Kiloon, josta alkoi patikkamatka Amppipaliin. Matkasta löytyy joitakin kuvia.

Riisi on valmista

Aterialle

Kathmandun käsityöläisiä

Matkani jatkuu Amppipalista, mutta jätämme sen hetkeksi aikaa ja teemme aikamatkan Kathmandun kuvaukselliseen käsityöläiskaupunginosaan, joka on yksi turistien suosikkipaikoista. Talot vaikuttavat ikivanhoilta taidokkaine puuleikkauksineen, kadut ovat kapeita ja päällystämättömiä, nepalien pyhiä paikkoja on monta joka korttelissa, maassakin voi olla, on katsottava, mihin astuu. Näitä alttareita ja veistoksia on valettu verellä ja punavärillä ja niille on asetettu kukkia. Varmasti menemme monen temppelin ohi, vaikka emme niitä aina huomaa. 

Näemme oranssipukuisen munkin, puuikkunaa veistävän mestarin ja kutovia naisia. Tuliaiseksi Nepalista ostan koristeellisen pienoisikkunankehyksen. Joka kadunkulmasta löydän kauniita tekstiilejä. Tämän maan värimaailmat miellyttävät silmääni. Nämä kuvat ovat vanhoista paperikuvista skannattuja aika ruskeasävyisiä otoksia. Ruskeaa, tiilenpunaista, tummansinistä, kirkkaanpunaista, luonnonvalkoista, yhteensointuvia värejä, sellaisena Kathmandun muistan. Täytyy vielä odottaa diaskanneria, jolla saisi lisää dioja digitaalisiksi. Kuvista katsomalla muistan paljon enemmän. Maassa on rauhallinen tunnelma, ihmiset tuntuvat älykkäiltä ja ahkerilta. Rauhattomuus, väkivalta ja poliittinen aktivoituminen ovat vasta edessäpäin. Onkohan Kathmandu tänä päivänä samanlainen?

Mitä kastia on kantaja?

Räystäiden veistotaidetta

Kangaspuita ja rukkeja

Kenkäkauppa

Mestari työssään

Katua ja kattoa korjataan.

Rakennustyömaa

Kathmandun kujia

Munkki

Vanhaa Kathmandua temppeleineen

Kylässä nepalikodissa

Nepalikodin pihapiiri sairaalan alapuolella. En enää muista, missä päin kylää vierailukotimme sijaitsi.

Toisen päivän iltana saimme kutsun illalliselle nepalikotiin. Mikään ei olisi voinut olla hienompaa kuin vierailu paikallisten asukkaiden kodissa ja paikallisiin ihmisiin tutustuminen – minun mielestäni. Sitäpaitsi Nepalissa valmistetaan mieliruokiani, esim. vihannescurrya, joka sisältää perunaa, kukkakaalia, sipulia, tomaattia, herneitä sekä chiliä, valkosipulia, kurkumaa, korianteria, kuminaa ja mikä parasta – inkivääriä! Toinen herkkuruokani on lihacurry, jossa käytetään samoja ihanalle tuoksuvia mausteita. Inkivääriä käytetään Nepalissa paljon, samoin erilaisia tulisia tai miedompia kastikkeita ja pikkelsseja. Opin jo Suomessa pitämään myös nepalilaisesta teestä, joka sisältää vettä ja paljon maitoa. Teenlehtien lisäksi juomaan lisätään mausteeksi kardemummaa ja sokeria. En muista vierailusta paljonkaan, mutta tunnelma oli hauska, välitön ja aito, nepalilaiset ja suomalainen työntekijä olivat selvästi ystävystyneet. Eikä minunkaan tarvinnut vieraana tuntea itseäni ulkopuoliseksi. Keittokirjasta "Makuja paluupostissa" (SLS) luen nyt, että " – – – Ateria syödään yleensä lattialla risti-istunnassa. Pöytää ei ole. Miehet syövät ensin, naiset ja lapset sitten. Yhteiselläkin aterialla miehet ottavat ensin, joten he saavat parhaat palat. Vieraalle tarjotaan aina ruokaa, ei koskaan pelkkää teetä.

Nepalilainen ruoka syödään käsin. Ennen syömistä kädet pestään. – – – "
En muista, söivätkö miehet tuona iltana ensin. Sen muistan, että ruoka syötiin käsin. Koska Nepalissa joka paikassa syötiin käsin!

Emäntä vasemmassa, isäntä oikeassa reunassa.

...ja ohikulkijoita

Kylän kohtauspaikka

Sairaalan sähköjärjestelmää

Pojat pelaamassa

Amppipalin maisemia...

Amppipalin kylän kukkivaa rinnettä

Yksi päivä jäi aikaa kylässä kävelyyn ja kuvaamiseen. Kasvillisuus oli hyvin rehevää ja monet puut kukassa. Tien vieren kivimuurit kasvoivat saniaista ja sammalta, banaani oli kukassa. Amppipalin kylän läpi kulki pieniä teitä ja kujia, joita pitkin ihmiset liikkuivat omilla asioillaan. Pojat pelasivat jotain kiven heittelypeliä. Kanoja tepasteli pihoissa ja teillä. Olo oli hyvä ja huoleton. 

Banaani kukkii